|
|
Päivitetty: 15.11.2011 - Seuraava päivitys: 16.11.2012
|
|
|
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö Suomen kansantaloudessa oli 537 miljoonaa tonnia vuonna 2010. Kokonaiskäyttö kohosi edellisvuodesta liki viidenneksen jääden kuitenkin vuoden 2008 ennätyskorkeudesta. Eniten kasvoi puun ja mineraalien käyttö, kumpikin 25 prosenttia. Kasvien käyttömäärä sen sijaan laski 14 prosenttia, pääasiassa pienentyneen viljasadon takia.
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on koti- ja ulkomaisten suorien panosten ja piilovirtojen summa. Piilovirtojen osuus kokonaiskäytöstä on pysynyt pitkään suoria panoksia suurempana, vuonna 2010 niiden osuus oli 55 prosenttia. Suomen kansantalouden vaikutus muiden maiden luonnonvarojen käyttöön on samanaikaisesti voimistunut. Tuonnin suorat panokset ovat nousseet 40 vuodessa 2,3-kertaiseksi ja tuonnin piilovirrat 3,5-kertaiseksi. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on kohonnut samalla ajanjaksolla kaksinkertaiseksi.
Kansainvälisesti vertailtuna luonnonvarojen kokonaiskäyttö henkeä kohti on Suomessa huomattavan korkea, vuonna 2010 hieman yli 100 tonnia. Kokonaiskäytön suunta on ollut selvästi laskeva 70-luvulta lähtien kolmasti, 1970-luvun puolivälin öljykriisin jälkeen, 1990-luvun alkupuolen lamavuosina sekä vuonna 2009.
Luonnonvarojen käytön tehokkuutta suhteessa bruttokansantuotteeseen kuvataan talouden materiaali-intensiteetillä eli käytetyllä materiaalikilolla euron arvonlisäystä kohti. 2000-luvulla Suomen materiaali-intensiteetti on vähentynyt hitaasti, mutta on nykyisellään vain puolet vuoteen 1970 verrattuna.
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on talouden ainekäytön mittari. Se kertoo tonneina luonnosta käyttöön otetun tai muuten siirretyn ja muutetun ainemäärän. Eri ainevirtojen, kuten kiven, öljyn ja puun jne. käyttömäärät on laskettu yhteen, joten kokonaiskäyttö ei suoraan kerro materiaalien aiheuttaman ympäristökuormituksen voimakkuutta tai laatua. Se antaa kuitenkin yleiskuvan ympäristöä kuormittavan ainemäärän muutoksista, ja bruttokansantuotteeseen ja väestömäärään verrattuna koko kansantalouden materiaaliriippuvuuden kehityksestä.
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on koti- ja ulkomaisten suorien panosten ja piilovirtojen summa. Kotimaiset suorat panokset ovat materiaaleja, jotka on otettu kotimaan luonnosta talouden jatkoprosessointiin. Näitä suoria panoksia ovat raaka-aineina käytetyt puu ja mineraalit, rakentamisessa käytetty maa-aines sekä eläinten ja ihmisten ravintona tai raaka-aineina käytetyt kasvit ja luonnoneläimet. Tuonnin suorat panokset ovat ulkomailta käyttöömme tuodut raaka-aineet ja jalostetut tuotteet.
Kotimaisia piilovirtoja ovat kotimaisten luonnonvarojen oton tai rakentamisen yhteydessä tehdyt luonnonainesten siirrot ja muunnot. Niihin kuuluvat muun muassa metsään jäävät hakkuutähteet sekä malmikaivosten sivukivi, jota ei viedä kaivosalueelta jatkojalostukseen. Tuonnin piilovirrat muodostuvat niistä tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyistä suorista panoksista ja piilovirroista, jotka eivät näy tuotujen raaka-aineiden ja tuotteiden painossa.
Suorat panokset muodostavat varsinaisen Suomen talouden läpi kulkevan ainemäärän, ja yhdessä kotimaisten piilovirtojen kanssa kotimaan ympäristökuormituksen pohjana olevan ainemäärän. Sen täydentävät luonnonvarojen kokonaiskäytöksi tuonnin piilovirrat, jotka osoittavat taloutemme ainevirtaan liittyvän globaalin lisärasituksen, ‘selkärepun’.
Luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarja on päivitetty Eurostatin laskentatavan mukaiseksi. Joidenkin maataloustuotteiden ja raakapuun paino on tuorepainon sijaan laskettu 15 prosentin kosteuspitoisuutena.
