Palkkojen kehitys 

Päivitetty: 5.2.2014 - Seuraava päivitys: 28.5.2014
   
 
 
Jaa

Palkansaajien ansiot nousivat loka-joulukuussa 1,8 prosenttia

Palkansaajien nimellisansiot nousivat Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2013 loka-joulukuussa 1,8 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Reaaliansiot nousivat 0,4 prosenttia edellisen vuoden viimeiseen neljännekseen verrattuna, koska ansiotason nousu oli nopeampaa kuin kuluttajahintojen nousu.

Palkansaajien nimellisansiot kohosivat vuoden 2012 loka-joulukuusta vuoden 2013 vastaavaan ajanjaksoon yksityisellä sektorilla 1,7 prosenttia, valtiolla 2,1 prosenttia ja kunnilla 1,9 prosenttia.

Tilastojulkistus

Lähde:
Tilastokeskus / Ansiotasoindeksi


Indikaattorin kuvaus

Ansiotasoindeksi kuvaa kokoaikaisten palkansaajien säännöllisen työajan keskiansioiden kehitystä neljännesvuosittain sektoreittain, toimialoittain sekä tunti- ja kuukausipalkkaisille erikseen. Keskiansioista ei ole vähennetty veroja eikä työntekijän sosiaaliturvamaksuja. Ansiotasoindeksin aineistosta lasketaan keskiansiotietoja työnantajasektoreittain ja toimialoittain.
 
Vuodesta 2010 alkaen keskiansiot julkaistaan yksityisen sektorin ja muut-sektorin osalta yhdessä. Muut-sektori sisältää voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, säätiöitä ja vuodesta 2010 alkaen yliopistot. Laskentatavan muutoksesta ja aineiston laajentumisesta johtuen tiedot eivät ole vertailukelpoisia ennen ja jälkeen vuoden 2010. 
 
Palkkojen kehitys on työmarkkinoiden luonnetta keskeisesti kuvaava mittari, minkä seurauksena palkkojen ja tulojen kasvu heijastaa laajalti myös yhteiskunnan kokonaiskehityksen näkymiä. Palkansaajien tulotason kehityksellä on vaikutukset usean eri yhteiskunnan sektorin toimintaan, kuten kaupan ja elinkeinoelämän elinvoimaisuuteen, hintojen nousuun ja sitä kautta kotitalouksien ostovoiman tasoon sekä laajemmin kansalliseen korko- ja velkakehitykseen. Seurannaisvaikutusten kautta palkansaajien ansioiden kehitys näkyy julkisen sektorin sosiaalimenojen määrässä sekä toimeentulon ja tuloerojen kautta kansalaisten sosio-ekonomisessa asemassa.

Palkansaajien nimellisansioiden kehityksen rinnalla tulee tarkastella laajemmin kansalaisten ja kotitalouksien reaalisten tulojen ja ansioiden kehitystä. Laajemman perspektiivin tarkastelussa palkkojen kehitys suhteutetaan inflaation ja elinkustannusten nousuun, jolloin voidaan tarkastella kohdennetusti kansalaisten elintason ja toimeentulon kehitystä. Palkkojen määrän pitäisikin kasvaa samassa suhteessa elinkustannusten kanssa. Palkkakehityksessä on tärkeää tarkastella myös, kuinka ansiot vaihtelevat yksityisen ja julkisen sektorin välillä ja miten elinkeinoelämän muuttuvat rakenteet näkyvät palkkojen kehityksessä? Palkkatason lisäksi tulisi analysoida palkansaajien osuuden kehitystä yhteiskunnassa.

Palkkojen ja toimeentulon kehitys tulee nähdä myös tasa-arvo-kysymyksenä, jossa tuodaan esiin sukupuolten ja eri yhteiskunnan sektoreiden väliset palkkaerot. Yhteiskunnan palkkarakenteen tulee olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Kuitenkin miesten ja naisten tulotasossa on havaittavissa selkeää eroa ja, mikä merkittävää, palkkaeroa löytyy myös saman koulutustaustan ja samoissa tehtävissä toimivien työntekijöiden välillä. Viime vuosikymmenen aikana naisten ansiot ovat lähentyneet miesten ansioita, mutta sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen huomattavia.
 
Tasa-arvokysymysten ratkaisemisen keskiössä on tasa-arvotekijöiden liittäminen tiiviiksi osaksi julkisen hallinnon lainsäädäntötyötä. Tasa-arvolainsäädännön kautta valtioneuvosto on sitoutunut tuomaan talous- ja työmarkkinapolitiikassaan näkyvämmäksi työelämän epätasa-arvoisuutta muun muassa edistämällä naisten urakehitystä ja poistamalla työn ja perheen yhteensovittamisen esteitä. Tasa-arvo-ongelmien edistämisessä on tärkeää ymmärtää, ettei yhteiskunnan epätasa-arvoisuus rajaudu vain miesten ja naisten väliseen tuloeroon. Tasa-arvokysymysten laaja-alainen tunnistaminen edellyttää monipuolista ja eri yhteiskunnan sektorit huomioon ottavaa tasa-arvolainsäädäntöä. Julkisen hallinnon tasa-arvopolitiikan keskiössä onkin juuri tasa-arvokysymysten valtavirtaistaminen, millä tarkoitetaan tasa-arvonäkökulmien sisällyttämistä osaksi julkisen sektorin toimintaa ja päätöksentekoa.