Väestön ikärakenne 

Päivitetty: 27.3.2015 - Seuraava päivitys: 10.12.2015
   
 
 
Jaa

20–64–vuotiaiden määrä vähentynyt jo viitenä peräkkäisenä vuotena


Väestössä olevien 20–64-vuotiaiden määrä väheni vuonna 2014 viidentenä peräkkäisenä vuotena. Määrä kasvoi jatkosodan jälkeen yhtäjaksoisesti vuoteen 2005 asti. Suurimmillaan 20–64-vuotaiden määrä oli Suomessa vuoden 2009 lopussa 3 218 000. Vuoden 2014 lopussa määrä oli 3 177 000.

Lähde:
Tilastokeskus / Väestörakenne


Indikaattorin kuvaus

Väestörakennetilasto kuvaa vuoden vaihteessa Suomessa vakinaisesti asuvia Suomen ja ulkomaiden kansalaisia. Henkilöistä tilastoidaan iän lisäksi mm. asuinpaikka, sukupuoli, siviilisääty, kieli, kansalaisuus ja syntymävaltio.

Tiedot saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä vuodenvaihteen tilanteen mukaan.
 
Väestön ikärakenteella ja työväestön määrän kehityksellä on laajat vaikutukset kansatalouden ja yhteiskunnan kokonaiskehitykseen. Väestön ikääntymisellä on suorat vaikutukset julkisten kokonaismenojen kasvuun, julkisen talouden vakauteen ja taloudellisen huoltosuhteen tasoon. Ikääntymisen lisäksi julkisten menojen kasvuun vaikuttavat keskeisesti talouden suhdanteet ja laskeneesta kokonaiskysynnästä seuraava julkisen talouden alijäämäisyys. Ikärakenteen kehityksellä on myös monialaiset vaikutukset julkisen talouden vakaus- ja tasapainottamistoimiin.

Yhdessä työmarkkinoiden toimintaympäristön ja rakenteiden muutosten sekä heikkojen taloussuhdanteiden kanssa tulevina vuosina realisoituva työväestön ikääntyminen saattaa merkittävästi lisätä paineita valtion taloudelle esimerkiksi verotuksen kiristämiseksi. Veropolitiikan lisäksi ikääntymisestä johtuva huoltosuhteen vääristymä lisää tarvetta kasvattaa työväestön määrää kehittämällä maahanmuuttopolitiikkaa ja aktivoimalla ulkomailta tulevaa muuttoliikettä. Kansantaloudellisten vaikutusten lisäksi ikärakenteen kehitys luo haasteita etenkin syrjäseutujen työllisyyskehityksen ja huoltosuhteen tason alueellisen jakautumisen osalta.

Nykyisen ikärakenteen kehityksen negatiiviset vaikutukset työmarkkinoiden kehitykselle ja talouskasvulle ovat hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta erittäin huomattavia. Vaikkakin väestön ikääntymisestä johtuvat hoito- ja hoivamenojen kasvupaine riippuu siitä, kuinka hyväkuntoisia tulevaisuuden vanhukset ovat, on hyvin todennäköistä, että eläke- ja hoivamenot kasvavat samaa vauhtia kuin työväestö ikääntyy. Keskeisessä roolissa tulevien menopaineiden kattamisessa onkin tulevien vuosien koulutus-, työvoima- ja maahanmuuttopolitiikka ja sen vaikutukset työllisyysasteen kehitykseen ja veroasteen kasvuun.