Väestön ikärakenne 

Päivitetty: 21.3.2014 - Seuraava päivitys: 10.12.2014
   
 
 
Jaa

Väestöllinen huoltosuhde korkeimmillaan 51 vuoteen

Suomessa oli vuoden 2013 lopussa alle 15-vuotiaita 895 021 henkilöä ja 15–64-vuotiaita 3 499 702 henkilöä. 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2013 lopussa 1 056 547 henkilöä. Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden, oli vuoden 2013 lopussa 55,8. Viimeksi väestöllinen huoltosuhde on ollut tätä korkeampi vuonna 1962. Maamme itsenäisyyden aikana väestöllinen huoltosuhde on ollut korkeimmillaan vuonna 1917 (67,6) ja alhaisimmillaan vuonna 1984 (46,7).

Alueittain tarkasteltuna väestöllinen huoltosuhde oli korkein Etelä-Savon maakunnassa (65,1) ja Etelä-Pohjanmaan maakunnassa (63,5). Väestöllinen huoltosuhde oli matalin Uudenmaan maakunnassa (48,3). Kunnittain tarkasteltuna väestöllinen huoltosuhde oli korkein Luhangan kunnassa (103,5), Kuhmoisissa (94,4) ja Kökarin kunnassa (84,6) sekä matalin Helsingissä (42,6), Tampereella (45,6) ja Jyväskylässä (47,4).

Tilastojulkistus

Lähde:
Tilastokeskus / Väestörakenne


Indikaattorin kuvaus

Väestörakennetilasto kuvaa vuoden vaihteessa Suomessa vakinaisesti asuvia Suomen ja ulkomaiden kansalaisia. Henkilöistä tilastoidaan iän lisäksi mm. asuinpaikka, sukupuoli, siviilisääty, kieli, kansalaisuus ja syntymävaltio.

Tiedot saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä vuodenvaihteen tilanteen mukaan.
 
Väestön ikärakenteella ja työväestön määrän kehityksellä on laajat vaikutukset kansatalouden ja yhteiskunnan kokonaiskehitykseen. Väestön ikääntymisellä on suorat vaikutukset julkisten kokonaismenojen kasvuun, julkisen talouden vakauteen ja taloudellisen huoltosuhteen tasoon. Ikääntymisen lisäksi julkisten menojen kasvuun vaikuttavat keskeisesti talouden suhdanteet ja laskeneesta kokonaiskysynnästä seuraava julkisen talouden alijäämäisyys. Ikärakenteen kehityksellä on myös monialaiset vaikutukset julkisen talouden vakaus- ja tasapainottamistoimiin.

Yhdessä työmarkkinoiden toimintaympäristön ja rakenteiden muutosten sekä heikkojen taloussuhdanteiden kanssa tulevina vuosina realisoituva työväestön ikääntyminen saattaa merkittävästi lisätä paineita valtion taloudelle esimerkiksi verotuksen kiristämiseksi. Veropolitiikan lisäksi ikääntymisestä johtuva huoltosuhteen vääristymä lisää tarvetta kasvattaa työväestön määrää kehittämällä maahanmuuttopolitiikkaa ja aktivoimalla ulkomailta tulevaa muuttoliikettä. Kansantaloudellisten vaikutusten lisäksi ikärakenteen kehitys luo haasteita etenkin syrjäseutujen työllisyyskehityksen ja huoltosuhteen tason alueellisen jakautumisen osalta.

Nykyisen ikärakenteen kehityksen negatiiviset vaikutukset työmarkkinoiden kehitykselle ja talouskasvulle ovat hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta erittäin huomattavia. Vaikkakin väestön ikääntymisestä johtuvat hoito- ja hoivamenojen kasvupaine riippuu siitä, kuinka hyväkuntoisia tulevaisuuden vanhukset ovat, on hyvin todennäköistä, että eläke- ja hoivamenot kasvavat samaa vauhtia kuin työväestö ikääntyy. Keskeisessä roolissa tulevien menopaineiden kattamisessa onkin tulevien vuosien koulutus-, työvoima- ja maahanmuuttopolitiikka ja sen vaikutukset työllisyysasteen kehitykseen ja veroasteen kasvuun.