Julkiset kokonaismenot 

Päivitetty: 29.1.2016 - Seuraava päivitys: 26.1.2017
   
 
 
Jaa

Sosiaaliturvan menot kasvoivat edelleen eniten vuonna 2014


Julkisyhteisöjen menoista suurin osuus kohdistui sosiaaliturvaan vuonna 2014. Sosiaaliturvan menot myös kasvoivat eniten vuodesta 2013. Sosiaaliturvan menojen kasvu johtui erityisesti vanhuuteen ja työttömyyteen liittyvistä menoista. Julkisyhteisöjen kokonaismenojen kasvu kuitenkin hidastui aiempiin vuosiin verrattuna ja oli 2,0 prosenttia.


Lähde:
Tilastokeskus / Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin


Indikaattorin kuvaus

Indikaattori kuvaa julkisyhteisöjen menoja tehtävittäin kansantalouden tilinpitojärjestelmän tietoihin perustuen.

Julkiseen sektoriin eli julkisyhteisöihin kuuluvat valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto sekä sosiaaliturvarahastot. Suomessa julkisyhteisöihin luetaan valtio, kunnat ja kuntayhtymät, Ahvenanmaan maakuntahallinto sekä sosiaaliturvarahastot.

Julkisten menojen mittaaminen on osa julkisen talouden kestävyyden arviointia ja talous- ja sosiaalipolitiikan rakenteellista yhteensovittamista. Suomen talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena on ylläpitää kestävää talouskasvua, joka tukee samalla julkisen sektorin vakautta. Vakauden edellytyksenä on menojen ja tulojen välinen tasapaino. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan näkyvänä piirteenä on ollut jo pitkään talous- ja sosiaalipolitiikan rinnakkainen kehittäminen. Tämä on osaltaan välttämättömyys, koska suuria julkisen sektorin menoja ei voida kattaa ilman työllisyyttä ja työsektoria tukevaa talouspolitiikkaa. Yhteiskuntapolitiikan keskeisenä tavoitteena onkin juuri työllistävän talouskasvun tukeminen. Talouspolitiikan työllistävyyden tehokkuudella ja verokertymän nousulla vähennetään merkittävästi painetta julkisten menojen kasvuun.

Talous ja sosiaalisektori tulee nähdä monialaisena tulojen ja menojen muodostamana kokonaisuutena, johon talouden kehitys ja julkisen sektorin tasapaino vaikuttavat. Julkisten kokonaismenojen kehityksen tarkastelun avulla voidaan tehdä arvioita niin talouden vakaudesta kuin tulonjakojen kohdentamisen sektorikohtaisesta tarpeesta. Makrotalouden kehityksen tarkastelu on tärkeää, koska sen vaikutukset heijastuvat suoraan julkisten menojen volyymiin. Talouden heikentyessä tuotanto supistuu, jolloin myös tuotantoon sidotut verotulot laskevat. Talouden lasku lisää samalla julkisen sektorin tulonjakoa ja näin julkisen talouden rahoitustasapaino myös heikentyy. Suurimpana tekijänä julkisten menojen kasvuun vaikuttaa talouskehityksen ohella työväestön ikääntyminen ja samanaikainen huoltosuhteen vääristyminen sekä työelämän tuottaman verokertymän aleneminen.

Vaikkakin sosiaalimenot muodostavat suurimman sektorin julkisista kokonaismenoista, julkisten menojen kasvun rajoitukset ja julkisen talouden tasa-painotustoimet tulisi kohdistaa julkisten menojen muodostamaan laajaan kokonaisuuteen. Julkisen sektorin menot koostuvat sosiaaliturvan lisäksi koulutuksen, terveyden huollon ja ympäristönsuojelun kuluista sekä puolustuksen ja yleisen julkishallinnon kustannuksista.