Konkurssit 

Päivitetty: 24.9.2014 - Seuraava päivitys: 29.10.2014
   
 
 
Jaa

Konkurssien määrä väheni tammi-elokuussa 5,5 prosenttia edellisvuodesta

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi-elokuussa 2014 pantiin vireille 2 039 konkurssia, mikä on 119 konkurssia (5,5 prosenttia) vähemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Henkilökunnan määrä konkurssiin haetuissa yrityksissä oli kaikkiaan 9 792, mikä on 892 henkilöä (8,4 prosenttia) vähemmän kuin edellisvuonna.

Vireille pantujen konkurssien määrä kasvoi tammi-elokuussa kaupan päätoimialalla. Alalla pantiin vireille 426 konkurssia, mikä on 43 konkurssia (11,2 prosenttia) enemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin.

Konkurssien määrä väheni maa-, metsä- ja kalatalouden, teollisuuden ja kaivostoiminnan, rakentamisen, kuljetuksen ja varastoinnin, majoitus- ja ravitsemustoiminnan sekä muiden palveluiden päätoimialoilla. Lukumääräisesti eniten konkurssit vähenivät rakentamisen päätoimialalla. Alalla pantiin tammi-elokuussa vireille 455 konkurssia, mikä on 52 konkurssia (10,3 prosenttia) vähemmän kuin edellisvuonna. Muiden palveluiden päätoimiala käsittää mm. informaatio- ja viestintäpalvelut, rahoitus- ja vakuutustoiminnan, kiinteistöalan toiminnan, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan, hallinto- ja tukipalvelut, koulutuspalvelut, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä taide-, viihde- ja virkistystoiminnan.

Tilastojulkistus

Lähde:
Tilastokeskus / Konkurssit


Indikaattorin kuvaus

Vireille pannuilla konkursseilla tarkoitetaan konkurssitilastoissa kalenterivuoden aikana konkurssiin haettuja yrityksiä, yhteisöjä tai luonnollisia henkilöitä.

Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin alkaessa velallinen menettää määräysvallan omaisuuteen. Tuomioistuin määrää omaisuutta ja konkurssipesän hallintoa hoitamaan pesänhoitajan. Omaisuus realisoidaan ja varat käytetään velkojen suoritukseksi.
 
Konkurssitilastoinnin kehityksen seuranta on tärkeää, koska sen avulla saadaan keskeistä informaatiota yritysten ja investointien määrästä, työelämän elinvoimaisuudesta ja yleisesti talouden kehityksestä. Yleisten kehityssuuntien lisäksi konkurssi-indikaattoreiden avulla voidaan analysoida yritys- ja toimialakohtaisia suhdanteita sekä havaita mahdollisia yrityssektorin kehityksen esteitä ja haasteita. Konkurssien määrän seuranta tuottaa olennaista tietoa yhteiskunnan ja työelämän kehityksestä, koska konkurssien määrä heijastaa osaltaan myös yritysten ja työpaikkojen määrän kehitystä sekä sitä kautta työllisyyden ja kansalaisten tulotason vaihtelua. Teollisuuden ja yrityssektorin suhdanteiden lisäksi yritysten konkurssien määrän kehitys näkyykin seurannaisvaikutusten kautta myös kansantalouden suhdanteissa.

Yrityssektorin ja työelämän elinvoimaisuuden kasvattamisen lisäksi yhteiskunnan tulisi ylläpitää yrittäjyyden kannustavuutta tukemalla uusien yrittäjien toimintaa verotuksen ja investointien avulla.

Elinkeinoelämässä tulisi lisäksi olla riittävässä määrin liikkuvuutta ja kykyä reagoida muuttuviin suhdanteisiin uudistamalla ja uudelleen profiloimalla liiketoimintaa kannattavampaan suuntaan.

Eri toimialojen välillä on aina luonnollista, suhdanteiden mukana liikkuvaa kasvun vaihtelua, johon yritykset voivat toiminnassaan varautua. Kuitenkin viime vuosina kiihtynyt yritystoiminnan ja markkinoiden kansainvälistyminen on lisännyt ja nopeuttanut kilpailua sekä muuttanut yritysten toimintaympäristöjä huomattavasti. Tämä on luonut uusia haasteita eri toimialojen kannattavuuden ja kasvun kehityksen ennakointiin yritystoiminnassa. Kansallisen työ- ja elinkeinopolitiikan pitäisikin pystyä tunnistamaan yrityssektorin tuottamia signaaleja ja pyrkiä näin ennakoimaan tulevia haasteita panostaen ja luoden investointeja yritysten aktivoimiseksi, mutta toisaalta kohdentamalla julkinen tuki kestävästi elinvoimaisille aloille ja yrityksille.