Konkurssit 

Päivitetty: 20.5.2015 - Seuraava päivitys: 17.6.2015
   
 
 
Jaa

Konkurssien määrä väheni tammi-huhtikuussa 18,8 prosenttia

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi-huhtikuussa 2015 pantiin vireille 905 konkurssia, mikä on 210 konkurssia (18,8 prosenttia) vähemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Henkilökunnan määrä konkurssiin haetuissa yrityksissä oli kaikkiaan 4 122, mikä on 992 henkilöä (19,4 prosenttia) vähemmän kuin edellisvuonna.

Konkurssien määrä väheni teollisuuden ja kaivostoiminnan, rakentamisen, kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin, majoitus- ja ravitsemustoiminnan sekä muiden palveluiden päätoimialoilla. Lukumääräisesti eniten konkurssit vähenivät kaupan päätoimialalla. Alalla pantiin tammi-huhtikuussa vireille 176 konkurssia, mikä on 60 konkurssia (25,4 prosenttia) vähemmän kuin edellisvuonna. Muiden palveluiden päätoimiala käsittää mm. informaatio- ja viestintäpalvelut, rahoitus- ja vakuutustoiminnan, kiinteistöalan toiminnan, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan, hallinto- ja tukipalvelut, koulutuspalvelut, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä taide-, viihde- ja virkistystoiminnan.

Vireille pantujen konkurssien määrä kasvoi tammi-huhtikuussa maa-, metsä- ja kalatalouden päätoimialalla. Alalla pantiin vireille 28 konkurssia, mikä on 9 konkurssia (47,4 prosenttia) enemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Majoitus- ja ravitsemustoiminnan päätoimialalla pantiin vireille 72 konkurssia, mikä on 9 konkurssia (11,1 prosenttia) vähemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Henkilöstöä alalla konkurssiin haetuissa yrityksissä oli kuitenkin 68 henkilöä (22,9 prosenttia) edellisvuotta enemmän.

Tilastojulkistus

Lähde:
Tilastokeskus / Konkurssit


Indikaattorin kuvaus

Vireille pannuilla konkursseilla tarkoitetaan konkurssitilastoissa kalenterivuoden aikana konkurssiin haettuja yrityksiä, yhteisöjä tai luonnollisia henkilöitä.

Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin alkaessa velallinen menettää määräysvallan omaisuuteen. Tuomioistuin määrää omaisuutta ja konkurssipesän hallintoa hoitamaan pesänhoitajan. Omaisuus realisoidaan ja varat käytetään velkojen suoritukseksi.
 
Konkurssitilastoinnin kehityksen seuranta on tärkeää, koska sen avulla saadaan keskeistä informaatiota yritysten ja investointien määrästä, työelämän elinvoimaisuudesta ja yleisesti talouden kehityksestä. Yleisten kehityssuuntien lisäksi konkurssi-indikaattoreiden avulla voidaan analysoida yritys- ja toimialakohtaisia suhdanteita sekä havaita mahdollisia yrityssektorin kehityksen esteitä ja haasteita. Konkurssien määrän seuranta tuottaa olennaista tietoa yhteiskunnan ja työelämän kehityksestä, koska konkurssien määrä heijastaa osaltaan myös yritysten ja työpaikkojen määrän kehitystä sekä sitä kautta työllisyyden ja kansalaisten tulotason vaihtelua. Teollisuuden ja yrityssektorin suhdanteiden lisäksi yritysten konkurssien määrän kehitys näkyykin seurannaisvaikutusten kautta myös kansantalouden suhdanteissa.

Yrityssektorin ja työelämän elinvoimaisuuden kasvattamisen lisäksi yhteiskunnan tulisi ylläpitää yrittäjyyden kannustavuutta tukemalla uusien yrittäjien toimintaa verotuksen ja investointien avulla.

Elinkeinoelämässä tulisi lisäksi olla riittävässä määrin liikkuvuutta ja kykyä reagoida muuttuviin suhdanteisiin uudistamalla ja uudelleen profiloimalla liiketoimintaa kannattavampaan suuntaan.

Eri toimialojen välillä on aina luonnollista, suhdanteiden mukana liikkuvaa kasvun vaihtelua, johon yritykset voivat toiminnassaan varautua. Kuitenkin viime vuosina kiihtynyt yritystoiminnan ja markkinoiden kansainvälistyminen on lisännyt ja nopeuttanut kilpailua sekä muuttanut yritysten toimintaympäristöjä huomattavasti. Tämä on luonut uusia haasteita eri toimialojen kannattavuuden ja kasvun kehityksen ennakointiin yritystoiminnassa. Kansallisen työ- ja elinkeinopolitiikan pitäisikin pystyä tunnistamaan yrityssektorin tuottamia signaaleja ja pyrkiä näin ennakoimaan tulevia haasteita panostaen ja luoden investointeja yritysten aktivoimiseksi, mutta toisaalta kohdentamalla julkinen tuki kestävästi elinvoimaisille aloille ja yrityksille.