Ammatillinen järjestäytyminen 

Päivitetty: 7.9.2017 - Seuraava päivitys: 7.9.2018
   
 
 
Jaa

Ammatillinen järjestäytyminen yleistyi 1990-luvun alkuvuosista, kun työllisyystilanne heikkeni. Naisilla muutos oli jopa kymmenen prosenttiyksikköä vuosien 1990 ja 1997 välillä, miehillä lisäys oli pienempi. 2000-luvulla muutokset ammatillisessa järjestäytymisessä ovat työolobarometrin mukaan olleet pieniä, vaikka taloustilanne on ollut viime vuosina heikko ja työttömyys on ollut kasvamaan päin. Taloudellista turvaa työttömyyden varalle on sen sijaan haettu aiempaa useammin pelkästä työttömyyskassan jäsenyydestä. Kuitenkin ammattiliittojen ja työttömyyskassojen jäsenten yhteenlaskettu osuus palkansaajista on ollut viime vuosina kasvussa. Vuonna 2016 palkansaajista noin 74 % kuului ammattiliittoon ja lisäksi noin 16 % kuului vain työttömyyskassaan.

Palkansaajien joukossa naiset kuuluvat miehiä useammin ammattiliittoon kun taas miehet ovat naisia useammin pelkän työttömyyskassan jäseniä. Vuonna 2016 naisista itsensä työttömyyttä vastaan joko ammattiliiton tai erillisen työttömyyskassan kautta oli vakuuttanut 92 %, kun taas miehistä osuus oli 88 %.


Lähde:
Työ- ja elinkeinoministeriö / Työolobarometri


Indikaattorin kuvaus

Indikaattorin tiedot perustuvat vuosittain tehtävän työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin tietoihin.Ammatillisesti järjestäytynyt on henkilö, joka on jonkin ammattiliiton jäsen. Osa palkansaajista kuuluu pelkästään joko yksityiseen tai ammattiliittojen yhteydessä toimiviin työttömyyskassoihin.

Järjestöillä on suuri merkitys demokratian kulmakivenä Suomessa. Poliittisen järjestelmän toimivuuden ja osallisuutta tukevan kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden edellytyksenä on, että Suomessa tuetaan ja ylläpidetään monipuolista osallistumista. Ammattijärjestöjen tehtäväkenttä on laaja ja siihen kuuluvat monipuoliset edunvalvontatehtävät ja palveluiden tuottaminen jäsenistölleen. Tämä tarkoittaa jäsenistön toimeentulon parantamista, työsuhdeturvan edistämistä ja työelämän laadun kehittämistä.

Kokonaiskuvan luominen järjestöjen merkityksestä suomalaiselle demokratialle edellyttää, että järjestöosallistumista tarkastellaan sekä yksilö että organisaatio tasolla. Ammattijärjestöjen tehtävät eivät rajoitu vain edunvalvontaan, vaan ne toimivat myös vaikuttamisen kanavina kansalaisille. Järjestöosallistuminen tukee, osana muuta poliittista toimintaa, poliittisen järjestelmän monimuotoisuutta. Järjestöosallistumisen kautta kansalaiset oppivat tärkeitä kansalaistaitoja, jotka kannustavat monipuoliseen ja aktiiviseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Osallistuminen järjestöissä ruokkii osallistumista myös muuhun poliittiseen vaikuttamiseen.

Järjestöjen ja valtionhallinnon välinen suhde on ollut järjestöjen harjoittaman edunvalvonnan näkökulmasta läheinen. Suomessa on pitkät perinteet työmarkkinajärjestöjen konsensuaalisille ja keskitetyille palkka- ja tulopoliittisille ratkaisuille, joissa valtio on ollut aktiivisesti mukana tukemalla yhteispäätöksien syntymistä tulonjaon ja veropolitiikan keinoin. Kolmikantaisissa tulopoliittisissa ratkaisuissa valtio on tarjonnut ammattijärjestöille neuvottelu- ja vaikuttamiskanavia sekä politiikkaan että hallintoon.

Perinteisesti suomalaisten järjestäytymisaste on ollut korkeaa. Suurin osa suomalaisista kuuluukin johonkin ammattiliittoon. Järjestöosallistumisen kehitystendenssit osoittavat kuitenkin, että viime vuosikymmenten aikana järjestöosallistumisen muodot ja laatu ovat muuttuneet. Lisäksi kansalaisten kiinnittyneisyys yhdistyksiin ja järjestötoimintaa on vähentynyt. Muutosta voidaan osaltaan selittää ikärakenteen painopisteen siirtymisellä vanhempiin ikäluokkiin, jolloin nuorten osuus järjestäytymisestä on vähentynyt samassa suhteessa. Kansalaisten osallistumisen tavat ovat myös muuttuneet. Luonteeltaan kevyemmät ja matalamman hierarkiarakenteen järjestöt ovat määrällisesti kasvaneet. Yhteiskunnallispoliittisista työ- ja ammattijärjestöistä on siirrytty vapaa-ajan harrastejärjestöihin ja yhden asian liikkeisiin, jotka ovat toimintalogiikaltaan joustavampia ja kestoltaan lyhyempiä. Uudet yhteiskunnalliset liikkeet eivät nykyisellään kuitenkaan korvaa laajoja kokonaisratkaisuja hallinnoivia ammattijärjestöjä.

Yhteiskunnan kehitykselle on tärkeää, että kansalaisyhteiskunnassa on monipuolista yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kiinteyttä tukevaa osallistumista. Järjestöosallistumisen kehityksen kannalta ammattijärjestöjen rooli tulee jatkossakin olemaan keskeinen, sillä kansalais- ja ammattiryhmien etujen valvonta kanavoituu suurelta osin eri sektoreiden ammattijärjestöjen kautta.