Työ- ja pääomatulojen suhde 

Päivitetty: 14.7.2016 - Seuraava päivitys: 30.1.2017
   
 
 
Jaa
Kotitalouksien palkkatulot kasvoivat 1,0 prosenttia ja työnantajain sosiaalivakuutusmaksut 1,4 prosenttia vuonna 2015. Yhteensä palkansaajakorvausten osuus kansantulosta oli 60,0 prosenttia. Edellisenä vuonna osuus oli 60,5 prosenttia. Kansantalouden omaisuus- ja yrittäjätulot kasvoivat 5,7 prosenttia ja niiden osuus kansantulosta nousi 24,3 prosenttiin. Edellisenä vuonna osuus oli 23,5 prosenttia.

Lähde:
Tilastokeskus / Kansantalouden tilinpito


Indikaattorin kuvaus

Indikaattori kuvaa kansantalouden funktionaalista tulonjakoa: palkkojen ja yrittäjätulojen osuutta kansantulosta.

Bruttokansantulo (BKTL) tarkoittaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, bruttotoimintaylijäämää tai bruttosekatuloa sekä omaisuustuloa. Se on yhtä suuri kuin bruttokansantuote miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot. Kansantulo on tulokäsite, joka on usein tärkeämpi nettomääräisenä, kiinteän pääoman kulumisen vähentämisen jälkeen.

Palkansaajakorvaukset määritellään työnantajan työntekijälle maksamiksi rahamääräisiksi tai luontoismuotoisiksi kokonaiskorvauksiksi tilinpitojakson aikana tehdystä työstä.

Omaisuustulot ovat tuloja, joita rahoitusvarojen tai aineellisten valmistamattomien varojen omistaja saa korvaukseksi sijoittaessaan varoja tai antaessaan aineellisen valmistamattoman varan toisen institutionaalisen yksikön käyttöön.

Kansantalouden tilinpidossa yrittäjätulo vastaa toimintaylijäämää tai sekatuloa lisättynä yritykselle kuuluvalla rahoitus- tai muista varoista saatavalla omaisuustulolla (resurssien puolella), ja vähennettynä yrityksen maksamilla velkojen koroilla ja yrityksen vuokraamista maasta ja muista valmistamattomista aineellisista varoista maksettavilla vuokrilla (käytön puolella).
 
Tarkastelemalla työn ja pääoman eli funktionaalisen tulonjaon kehitystä voidaan analysoida laajasti talouden kasvua sekä tulonjaon ja työmarkkinoiden kehitystä. Kansantalouden tulonjaon mittaamisen avulla voidaan arvioida yleistä kansantulon kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tarkempi ja yksityiskohtaisempi analysointi vaatii puolestaan tuekseen toimiala- ja sektorikohtaista tietoa kansantulon jakautumisesta. Tietoja työ- ja pääomatulon suhteellisesta kehityksestä hyödynnetään muun muassa tulopolitiikan kehittämisessä. Palkkakehityksen tarkan ja monipuolisen tilastoinnin avulla voidaan arvioida, missä määrin palkanmuodostus kehittyy talouden suhdanteiden ja talouden rakenteiden muutoksen vaikutuksesta.

Toimialakohtainen tulonjako linkittyy suoraan talouden yleiseen kehitykseen, yrityssektorin suhdanteisiin ja yritysten markkinaosuuksien muutoksiin. Tämän lisäksi tulonjaon muutoksiin vaikuttavat keskeisesti yrityssektorin ja työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset. Tulonjaon mittaamisen ohella tulojaon kehitys -indikaattori kuvaa myös työn tuottavuuden ja työvoimakustannusten välistä suhdetta ja tasapainoa. Työn tuottavuuden ja reaalisten työvoimakustannusten tulisi kasvaa samassa suhteessa, jotta yritysten sisäinen tulonjako pysyisi vakaana.