Verotus 

Päivitetty: 13.7.2017 - Seuraava päivitys: 16.3.2018
   
 
 
Jaa

Verokertymä kasvoi 3,3 prosenttia vuonna 2016

Verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen kertymä kasvoi 3,3 prosenttia vuonna 2016. Kertymä oli yhteensä 95,2 miljardia euroa. Veroaste kasvoi edellisvuodesta 0,2 prosenttiyksikköä 44,1 prosenttiin. Veroaste kuvaa verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Maaliskuussa julkaistuihin ennakkotietoihin verrattuna vuoden 2016 veroaste pieneni 0,2 prosenttiyksikköä lähinnä bruttokansantuotteen tarkentumisen vuoksi. Tiedot käyvät ilmi kansantalouden tilinpidon vuotta 2016 koskevista tarkistetuista ennakkotiedoista.

Vuonna 2016 kasvoivat erityisesti työnantajan ja vakuutettujen muut sosiaaliturvamaksut kuin työeläkemaksut. Kasvuun vaikuttivat erityisesti vuonna 2016 toteutetut työttömyysvakuutusmaksujen korotukset. Työnantajan muiden sosiaaliturvamaksujen kertymä kasvoi 14,2 prosenttia ja oli 3,8 miljardia euroa. Vakuutettujen muiden sosiaaliturvamaksujen kertymä puolestaan kasvoi 17,7 prosenttia ja oli 2,9 miljardia euroa. Arvonlisäveron tuotto kasvoi 3,8 prosenttia ja oli 19,7 miljardia euroa. Yhteisöjen maksama tulovero nousi 5,5 prosenttia ja oli 4,8 miljardia euroa. Vertailussa on huomioitu, että yhteisöjen kirkollisvero poistui vuonna 2016 ja sisältyy siitä lähtien yhteisöjen tuloveron kertymään. Kotitalouksien maksama tulovero nousi 1,2 prosenttia ja oli 28,0 miljardia euroa. Energiaverojen tuotto kasvoi 8,7 prosenttia ja oli 4,4 miljardia euroa. Lisäksi muun muassa ajoneuvoveron, tupakkaveron, työnantajan sekä vakuutettujen työeläkemaksujen, auto- ja moottoripyöräveron sekä varainsiirtoveron kertymät kasvoivat vuonna 2016. Vain muutaman veron tuotto pieneni. Esimerkiksi perintö- ja lahjaveron kertymä supistui 17,3 prosenttia 522 miljoonaan euroon.


Lähde:
Tilastokeskus / Verot ja veronluonteiset maksut


Indikaattorin kuvaus

Indikaattori kuvaa veroastetta eli julkisyhteisöjen keräämien pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen vuosikertymää suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen.

Veroaste on yksi yleisimpiä kansainvälisissä vertailuissa käytettyjä julkisen sektorin koon mittareita.

Julkisen talouden kehitys sekä menojen ja tulojen välinen tasapaino vaikuttavat suoraan verotuksen määrään ja tarpeeseen. Hyvinvointivaltion tyypillisenä piirteenä on ollut julkisen sektorin laaja tehtäväkenttä ja suuret julkiset sosiaalimenot, mikä on näkynyt Suomen korkeana veroasteena ja useisiin eri sektoreihin kohdistuvana verotuksena. Kansantalouden kehityksen ja talouden tasapainon edellytyksenä onkin turvata riittävä työllisyys, joka mahdollistaa verotulojen riittävän kehityksen ja kattaa näin julkisten tulonsiirtojen rahoituksen.

Verotuksen kohdentumisella on lisäksi merkittävät heijastusvaikutukset yrityssektorin ja teollisuuden toimintaedellytyksiin ja kilpailukykyyn. Kansallisen verojärjestelmän taloudelliset vaikutukset korostuvat etenkin nykyisillä globaaleilla markkinoilla. Teollisuuden elinvoimaisuuden kannalta verojärjestelmän on oltava riittävän selkeä ja ennustettava. Verotuksen tason tulee olla lisäksi kohtuullinen, jotta yritystoiminnan harjoittaminen on Suomessa kannattavaa ja kilpailukykyistä kansainvälisiin kilpailijoihin nähden.

Verotus näkyy myös kotitalouksien ostovoiman kehityksessä ja siten kysynnän ja kaupan kasvunäkymissä. Veropolitiikalla voidaankin ohjailla kansalaisten kulutusta haluttuun suuntaan verottamalla kohdennetusti tiettyjä hyödykkeitä esimerkiksi haittaveroin. Toisaalta samaan aikaan julkinen hallinto voi veroratkaisuin kannustaa yrittäjiä investoimaan ja aktivoida kuluttajien kysyntää heikkoina taloudellisina aikoina.