Lämpötilan kehitys 

Päivitetty: 1.9.2017 - Seuraava päivitys: 1.12.2017
   
 
 
Jaa

Kesällä oli ajoittain harvinaisen koleaa

Kesä (kesäkuu-elokuu) oli keskilämpötiloiltaan maan etelä- ja keskiosassa laajalti harvinaisen viileä. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan keskilämpötila poikkesi monin paikoin yli asteen tavanomaisesta. Maan pohjoisosassa kesän keskilämpötila oli noin 0,5 astetta tavanomaista viileämpi. Kesä oli monin paikoin harvinaisen pilvinen, Pohjanmaalla ja Lapissa paikoin poikkeuksellisen pilvinen, mikä osaltaan selittää viileitä lämpötiloja.

Päivittäiset ylimmät lämpötilat olivat tänä kesänä keskimäärin kuudenneksi kylmimmät 1960-luvun alusta lukien, mikä on melko harvinaista. Lämpötiloiltaan erikoisesta kesästä kertoo myös se, että koko maan kesän korkein lämpötila 27,6 astetta mitattiin 28. heinäkuuta Utsjoella. Tätä alempi kesän ylin lämpötila on viimeksi mitattu vuonna 1976.

Hellepäiviä, jolloin lämpötila kohosi yli 25 asteen, mitattiin jossain päin maata yhteensä 19 päivänä. Edellisen kerran yhtä monta hellepäivää oli kesällä 2015. Oulunsalon Pellonpään sekä Mikkelin lentoasemalla mitattiin eniten hellepäiviä, yhteensä viisi. Erityisesti maan keskivaiheilla ei tänä kesänä ollut yhtään hellepäivää.


Lähde:
Ilmatieteen laitos


Indikaattorin kuvaus

Keskilämpötilojen seuraaminen pitkän ajan kuluessa antaa viitteitä ilmastonmuutoksen etenemisestä. Lämpötilaan vaikuttavat kuitenkin monet eri seikat. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen esiintyvät heilahtelut liittyvät eri säätyyppien lukuisuuksien muutoksiin. Välillä meille puhaltavat lauhat eteläiset ja lounaiset ilmavirtaukset ja toisina vuosina taas ilmavirtausten suunta on useammin kylmältä pohjoisen puolelta.

Suomessa lämpötilat ovat kohonneet noin asteen verran viime vuosisadalta. Helsingissä lämpenemistä voimistaa kaupungistuminen. Lämpötilojen kohoaminen on ollut epätasaista ja se lähes peittyy meidän alueellemme tyypillisen ilmaston suuren luontaisen vaihtelun alle. Sen sijaan maapallon keskilämpötilan reilun puolen asteen kohoaminen 1900-luvulla on tilastollisesti merkitsevää.