Kehitysyhteistyö 

Päivitetty: 7.10.2013 - Seuraava päivitys: 12.8.2014
   
 
 
Jaa

Suomen kehitysyhteistyön osuus bruttokansantulosta 0,54 vuonna 2013

Suomen virallinen kehitysyhteistyö eli kehitysapu on ollut kasvussa ja ylittänyt vuodelle 2010 asetetun EU:n väliaikatavoitteen, jonka mukaan julkisen kehitysyhteistyön tulee olla vähintään 0,51 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL). Vuonna 2013 kehitysyhteistyön osuus BKTL:sta oli n. 0,54 prosenttia.


Lähde:
UM/KEO/tilastollinen seuranta


Indikaattorin kuvaus

Kehitysyhteistyö eli kehitysapu

Indikaattori on muodostettu ulkoministeriön keräämien julkisen kehitysyhteistyön maksatusten sekä Tilastokeskuksen tuottamien bruttokansantulotietojen perusteella.

Kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö ovat tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityspolitiikalla vaikutetaan johdonmukaisesti maailmanlaajuisiin ponnistuksiin köyhyyden poistamiseksi taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen avulla. Suomen kehityspolitiikan tavoitteena on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen ohella kehitysmaiden tukeminen pitkällä tähtäimellä vahvistaen maiden omia voimavaroja, jotta kehitysmaat voisivat päästä irti apuriippuvuudesta. Kehitysyhteistyön kautta vahvistetaan julkista taloushallintoa, lisätään eri hallinnonalojen toimivuutta ja palvelujen saatavuutta, tuetaan elinkeinotoimintaa, vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa ja kavennetaan korruption elintilaa kehitysmaissa.

Kehitysyhteistyön indikaattorit tukevat kehitysmäärärahojen tason tarkastelun lisäksi kehityspolitiikan johdonmukaisuuden, laadun ja vaikuttavuuden arviointia. Tämän lisäksi kehityspoliittisen toiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden arvioinnin keskeisenä osana on kattavan kokonaiskuvan rakentaminen kehitysyhteistyön suhteesta muihin politiikkalohkoihin.

Kehitysyhteistyön indikaattoreiden tutkimus- ja tilastointityö linkittyy laajempaan politiikan seurannaisvaikutusten arviointiin. Euroopan unionin kestävän kehityksen strategia perustuu periaatteeseen, jonka mukaan poliittisessa toiminnassa tulisi koordinoidusti tarkastella päätöksenteon taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. EU:n kestävän kehityksen strategiassa kestävyys käsittää ilmastonmuutoksen, energian sekä taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioinnin. Globaalien rasitteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja kansainvälisen talouden rakenteellisten ongelmien, vaikutukset korostuvat erityisesti köyhissä maissa ja köyhillä alueilla. Globaalien kestävän kehityksen ja sosiaalisen kehityksen prosessien välillä on havaittavissa yhtymäkohtia ja pyrkimyksenä on integroida nämä kaksi politiikkaprosessia yhdeksi kokonaisuudeksi. Kestävän kehityksen strategia tukee näkemystä, jonka mukaan taloudellinen kasvu ja työllisyys ovat kestävän kehityksen edellytyksiä. Tavoitteena on tuoda paremmin esiin kestävän kehityksen merkitystä yhteiskuntapolitiikan yleiskehyksenä.

Suomen kehityspolitiikan lähtökohtana on ihmisoikeusperustaisuus, joka käsittää niin kansalais- ja poliittiset oikeudet ja vapaudet kuin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistyksellisetkin oikeudet. Kehityspolitiikan haasteena on vastata muuttuvan toimintaympäristön ja tulevaisuuden haasteisiin. Suomen kehitysyhteistyössä korostuvat myös kestävän talouden periaatteet. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että myös muut kehitykseen vaikuttavat politiikka-alat sekä avunantaja- että kumppanimaissa vähentävät köyhyyttä. Siksi kehityspolitiikassa painotetaan eri politiikka-alojen välistä johdonmukaisuutta.