Luonnonvarojen kokonaiskäyttö
| Päivitetty: 16.11.2012 - Seuraava päivitys: 19.11.2013 |
|
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö Suomen kansantaloudessa vuonna 2011 oli 540 miljoonaa tonnia, hieman enemmän kuin edellisvuonna. Laskelmassa ovat mukana kotimaassa otetut, mutta käyttämättä jääneet luonnonvarat ja tuontitavaroihin liittyvät epäsuorat materiaalivirrat ulkomailla, ns. piilovirrat. Käyttämättömien, mutta nostettujen luonnonvarojen määrä oli viime vuonna Suomessa 80 miljoonaa tonnia ja ulkomaisten piilovirtojen määräksi arvioitiin 215 miljoonaa tonnia. Kansantalouden suora materiaalien käyttö oli 245 miljoonaa tonnia.
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on kasvanut vuodesta 1970 vuoteen 2011 lähes kaksinkertaiseksi. Kansainvälisesti vertailtuna luonnonvarojen käyttö suorina panoksina henkeä kohti on tällä hetkellä Suomessa huomattavan korkea, 45 tonnia henkeä kohti vuodessa, kun EU:n keskiarvo on 16 tonnia. Erityisesti tuonnin suorat panokset ja tuonnin piilovirrat ovat nousseet, edelliset 2,3 ja jälkimmäiset 3,5 -kertaiseksi 40 vuodessa. Suomen kansantalouden materiaali-intensiteetti eli käytetty materiaalimäärä suhteessa bruttokansantuotteeseen on kuitenkin trendiltään ollut laskeva, ja toistaiseksi pienimmillään eli tehokkaimmillaan vuonna 2009.
TilastojulkistusLähde:
Tilastokeskus / Kansantalouden materiaalivirrat
Indikaattorin kuvaus
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on talouden ainekäytön mittari. Se kertoo tonneina luonnosta käyttöön otetun tai muuten siirretyn ja muutetun ainemäärän. Eri ainevirtojen, kuten kiven, öljyn ja puun jne. käyttömäärät on laskettu yhteen, joten kokonaiskäyttö ei suoraan kerro materiaalien aiheuttaman ympä-ristökuormituksen voimakkuutta tai laatua. Se antaa kuitenkin yleiskuvan ympäristöä kuormittavan ainemäärän muutoksista, ja bruttokansantuotteeseen ja väestömäärään verrattuna koko kansantalouden materiaaliriippuvuuden kehityksestä.
Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on koti- ja ulkomaisten suorien panosten, kotimaisen luonnonvarojen käyttämättömän oton ja tuonnin piilovirtojen summa. Kotimaiset suorat panokset ovat materiaaleja, jotka on otettu kotimaan luonnosta talouden jatkoprosessointiin. Näitä suoria panoksia ovat raaka-aineina käytetyt puu ja mineraalit, rakentamisessa käytetty maa-aines sekä eläinten ja ihmisten ravintona tai raaka-aineina käytetyt kasvit ja luonnoneläimet. Tuonnin suorat panokset ovat ulkomailta käyttöömme tuodut raaka-aineet ja jalostetut tuotteet.
Käyttämätön otto on kotimaisten luonnonvarojen oton tai rakentamisen yhteydessä tehdyt luonnonainesten siirrot ja muunnot. Niihin kuuluvat muun muassa metsään jäävät hakkuutähteet sekä malmikaivosten sivukivi, jota ei viedä kaivosalueelta jatkojalostukseen. Tuonnin piilovirrat muodostuvat niistä tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyistä suorista panoksista ja piilovirroista, jotka eivät näy tuotujen raaka-aineiden ja tuotteiden painossa.
Suorat panokset muodostavat varsinaisen Suomen talouden käyttöön tulevan ainemäärän, ja yhdessä käyttämättömän oton kanssa kotimaan ympäristökuormituksen pohjana olevan ainemäärän. Sen täydentävät luonnonvarojen kokonaiskäytöksi tuonnin piilovirrat, jotka osoittavat taloutemme ainevirtaan liittyvän globaalin lisärasituksen, ‘selkärepun’.
Luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarja on vuonna 2010 päivitetty Eurostatin laskentatavan mukaiseksi. Joidenkin maataloustuotteiden ja raakapuun paino on tuorepainon sijaan laskettu 15 prosentin kosteuspitoisuutena.
