Luonnonvarojen kokonaiskäyttö 

Päivitetty: 19.11.2015 - Seuraava päivitys: 17.11.2016
   
 
 
Jaa

Maanotto väheni vuonna 2014


Hiekan, soran ja muun kiviaineksen otto maaperästä rakennusaineeksi supistui 5-6 prosenttia vuonna 2014 edellisvuodesta. Kiviaineksen otto on laskenut 78 miljoonaan tonniin, lähes samalle tasolle kuin 1990-luvun syvimpinä lamavuosina, osoittaa Tilastokeskuksen julkistama Kansantalouden materiaalivirrat -tilasto.

Kiviainesta käytetään muun muassa betonin ja asvaltin tuotantoon sekä rakennusten, teiden ja rautateiden tuki- ja pohjustusrakenteisiin. Kalliomurskeen osuus kiviainesten kokonaiskäytöstä on liki 60 prosenttia. Kiviaineksia on pyritty korvaamaan jäteaineilla kuten kuonalla, tuhkalla ja betonimurskalla, mikä osaltaan on saattanut pienentää kiviaineksen tarvetta.

Kokonaislouhinnan määrä malmikaivoksilla putosi 16 prosenttia ja prosessiin menevän malmin määrä tätäkin enemmän, yli kolmanneksen. Teollisuusmineraaleja sen sijaan otettiin talteen lähes edellisvuotinen määrä. Malmia, hyöty- ja sivukiveä nostettiin viime vuonna yhteensä 75 miljoonaa tonnia.

Puuta käytettiin suorina panoksina kotimaiset ja ulkomaiset yhteenlaskettuna 40 miljoonaa tonnia. Vuosituhannen alun pohjalukema oli 2009 jolloin puuta otettiin käyttöön 29 miljoonaa tonnia eli noin neljännes nykyistä vähemmän. Kasvien ja luonnoneläinten otossa ykkösenä on säilörehu. Sen vuotuinen käyttöönotto on liki kaksi miljoonaa tonnia. Seuraavina tulevat viljakasvit, ohra, vehnä ja kaura.

Jokainen Suomessa ansaittu euro on sidottu yli kilon painoisen suoraan materiaalipanokseen ja 3,5 kiloon luonnonvarojen kokonaisottoa. EU:ssa materian tuottavuus on keskimäärin kaksin-kolminkertainen Suomeen nähden. Kokonaisoton lukuja Suomessa suurentavat erityisesti tuontimme ja taloutemme rakenteiden keskittymät suuriin raaka-aine ja jaloste-eriin kuten kaivannaisiin, puuhun ja rakennusaineisiin. Tuotu raaka-ainemäärä oli viime vuonna 33,7miljoonaa tonnia. Tuonnin piilovirrat ovat erittäin suuret.


Lähde:
Tilastokeskus / Kansantalouden materiaalivirrat


Indikaattorin kuvaus

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on talouden ainekäytön mittari. Se kertoo tonneina luonnosta käyttöön otetun tai muuten siirretyn ja muutetun ainemäärän. Eri ainevirtojen, kuten kiven, öljyn ja puun jne. käyttömäärät on laskettu yhteen, joten kokonaiskäyttö ei suoraan kerro materiaalien aiheuttaman ympä-ristökuormituksen voimakkuutta tai laatua. Se antaa kuitenkin yleiskuvan ympäristöä kuormittavan ainemäärän muutoksista, ja bruttokansantuotteeseen ja väestömäärään verrattuna koko kansantalouden materiaaliriippuvuuden kehityksestä.

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on koti- ja ulkomaisten suorien panosten, kotimaisen luonnonvarojen käyttämättömän oton ja tuonnin piilovirtojen summa.  Kotimaiset suorat panokset ovat materiaaleja, jotka on otettu kotimaan luonnosta talouden jatkoprosessointiin. Näitä suoria panoksia ovat raaka-aineina käytetyt puu ja mineraalit, rakentamisessa käytetty maa-aines sekä eläinten ja ihmisten ravintona tai raaka-aineina käytetyt kasvit ja luonnoneläimet. Tuonnin suorat panokset ovat ulkomailta käyttöömme tuodut raaka-aineet ja jalostetut tuotteet.

Käyttämätön otto on kotimaisten luonnonvarojen oton tai rakentamisen yhteydessä tehdyt luonnonainesten siirrot ja muunnot. Niihin kuuluvat muun muassa metsään jäävät hakkuutähteet sekä malmikaivosten sivukivi, jota ei viedä kaivosalueelta jatkojalostukseen. Tuonnin piilovirrat muodostuvat niistä tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyistä suorista panoksista ja piilovirroista, jotka eivät näy tuotujen raaka-aineiden ja tuotteiden painossa.

Suorat panokset muodostavat varsinaisen Suomen talouden käyttöön tulevan ainemäärän, ja yhdessä käyttämättömän oton kanssa kotimaan ympäristökuormituksen pohjana olevan ainemäärän. Sen täydentävät luonnonvarojen kokonaiskäytöksi tuonnin piilovirrat, jotka osoittavat taloutemme ainevirtaan liittyvän globaalin lisärasituksen, ‘selkärepun’.

Luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarja on vuonna 2010 päivitetty Eurostatin laskentatavan mukaiseksi. Joidenkin maataloustuotteiden ja raakapuun paino on tuorepainon sijaan laskettu 15 prosentin kosteuspitoisuutena.