Luonnonvarojen kokonaiskäyttö 

Päivitetty: 17.11.2016 - Seuraava päivitys: 17.11.2017
   
 
 
Jaa

Materiantarve laskee hitaasti

Suomen maaperästä ja kasvustosta irrotettiin materiaa vuonna 2015 kaikkiaan 277 miljoonaa tonnia. Tästä materiasta 44 prosenttia käytettiin kotimaassa ja vientituotteina 15 prosenttia. Loppuosa eli runsas kolmannes jäi käyttämättömänä luontoon. Lisäksi maahan tuotiin tuotteita ja raaka-aineita noin 54 miljoonaa tonnia, mistä aiheutui tuottajamaihin arviolta 208 miljoonaan tonnin piilovirta. Kaikkiaan suomalaisten materianotto oli viime vuonna 540 miljoonaa tonnia. Määrä on melko saman suuruinen kuin vuotuinen öljyntuotanto Venäjällä. Muutokset edellisvuoteen olivat vähäiset lukuun ottamatta uudelleen kasvussa olevaa malminnostoa.

Niin Suomessa kuin koko Euroopassa kansantaloudet pyrkivät kiertotalouden hengessä vähentämään materiaali-intensiteettiään eli taloutensa riippuvuutta luonnonvaroista tai toisinpäin, kohottamaan luonnonvarojensa tuottavuutta. Suomen kansantalouden riippuvuus luonnosta on merkittävästi suurempi kuin EU:ssa keskimäärin, materian tuottavuus oli EU:ssa yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Suorien luonnonvarapanosten puolittuminen euron tuottamiseen on kestänyt Suomessa 40 vuotta. Tällä vauhdilla tavoitamme EU:n nykyisen keskiarvon 4-5 vuosikymmenessä.


Lähde:
Tilastokeskus / Kansantalouden materiaalivirrat


Indikaattorin kuvaus

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on talouden ainekäytön mittari. Se kertoo tonneina luonnosta käyttöön otetun tai muuten siirretyn ja muutetun ainemäärän. Eri ainevirtojen, kuten kiven, öljyn ja puun jne. käyttömäärät on laskettu yhteen, joten kokonaiskäyttö ei suoraan kerro materiaalien aiheuttaman ympäristökuormituksen voimakkuutta tai laatua. Se antaa kuitenkin yleiskuvan ympäristöä kuormittavan ainemäärän muutoksista, ja bruttokansantuotteeseen ja väestömäärään verrattuna koko kansantalouden materiaaliriippuvuuden kehityksestä.

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on koti- ja ulkomaisten suorien panosten, kotimaisen luonnonvarojen käyttämättömän oton ja tuonnin piilovirtojen summa. Kotimaiset suorat panokset ovat materiaaleja, jotka on otettu kotimaan luonnosta talouden jatkoprosessointiin. Näitä suoria panoksia ovat raaka-aineina käytetyt puu ja mineraalit, rakentamisessa käytetty maa-aines sekä eläinten ja ihmisten ravintona tai raaka-aineina käytetyt kasvit ja luonnoneläimet. Tuonnin suorat panokset ovat ulkomailta käyttöömme tuodut raaka-aineet ja jalostetut tuotteet.

Käyttämätön otto on kotimaisten luonnonvarojen oton tai rakentamisen yhteydessä tehdyt luonnonainesten siirrot ja muunnot. Niihin kuuluvat muun muassa metsään jäävät hakkuutähteet sekä malmikaivosten sivukivi, jota ei viedä kaivosalueelta jatkojalostukseen. Tuonnin piilovirrat muodostuvat niistä tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyistä suorista panoksista ja piilovirroista, jotka eivät näy tuotujen raaka-aineiden ja tuotteiden painossa.

Suorat panokset muodostavat varsinaisen Suomen talouden käyttöön tulevan ainemäärän, ja yhdessä käyttämättömän oton kanssa kotimaan ympäristökuormituksen pohjana olevan ainemäärän. Sen täydentävät luonnonvarojen kokonaiskäytöksi tuonnin piilovirrat, jotka osoittavat taloutemme ainevirtaan liittyvän globaalin lisärasituksen, ‘selkärepun’.

Luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarja on vuonna 2010 päivitetty Eurostatin laskentatavan mukaiseksi. Joidenkin maataloustuotteiden ja raakapuun paino on tuorepainon sijaan laskettu 15 prosentin kosteuspitoisuutena.